Isoäidin joulumuistoja

Isoäiti eli lapsuuden joulujaan 1920-luvulla. Koti oli pieni, perhe oli suuri. Silti joulu oli ihana ja odotettu, joka kerta. Näin mummeli muisteli laspuutensa joulua:

Joulun alla pyhäkoulun opettaja Alma piti pyhäkoululaisille joulujuhlan kotonaan. Isä vei tytöt juhlaan hevosella ja reellä. Juhlassa oli monenlaista ohjelmaa evankeliumista tonttuihin ja lauluihin. Myös pukki vieraili juhlassa ja toi lapsille karamellin ja joulukortin.

Isä toi kuusen metsästä jouluaattona. Se asetettiin keskelle tupaa ja kiinnitettiin jakkaraan, jonka keskellä oli reikä. Vahakynttilät sidottiin narulla kuusen oksiin. Värillisestä paperista leikattiin koristekuvioita, jotka laitettiin reiästä kuusen oksankärkiin roikkumaan. Tekniikka oli samantapainen kuin silkkipaperilumihiutaleissa. Kynttilät sytytettiin aattona ja lapset leikkivät piirileikkiä kuusen ympärillä. Myös aikuiset osallistuivat lauluun. Asa-isä oli hyvä laulamaan. "Joulu, joulu tullut on, juhla armahainen. Siitä riemu verraton, ilo autuainen." Muistorikkain lahja oli musta virsikirja. Siitä opeteltiin lauluja ja lukemistakin. Mummo oppi lukemaan 6-vuotiaana, kun isosisko Anna luki uunin pankolla läksyjään rippikoulua varten. Mummo istui vieressä ja kuunteli siskon ääneenlukemista. Samalla hän yritti seurata tekstiä. Vähitellen teksti alkoi hahmottua silmissä. Lukemisen salaisuus oli ratkennut.